Palautuminen ja stressi. Paita ja peppu, ananas ja kookos, parhaat kaverit, ei ole toista ilman toista. Nähdäkseen kokonaiskuvan on ymmärrettävä molempien puolien ominaisuudet. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta stressi? Kiire, sydämentykytystä, ahdistusta? Mieleen saattaa nousta paljon negatiivisia mielikuvia, mutta stressillä on myös omat hyvät puolensa.Se on ystävä parhaimmillaan, jos huomioimme ja kuuntelemme sitä, emmekä polta sitä loppuun.
Päivittäiset askareet nostavat vireystilaamme ja aiheuttavat fysiologisen stressireaktion. Ja hyvä niin, koska se auttaa meitä pysymään valppaana, keskittymään olennaiseen ja saamaan asioita tehdyksi. Eli silloin stressi ja stressihormonit edesauttavat suoriutumaan esimerkiksi työpäivästä. Palautumisessa ehtyneet voimavarat taas elpyvät, kun kuormittavat tekijät eivät ole läsnä.
Palautumismekanismi perustuu Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintaan ja autonomiseen hermostoon. “Palautuminen on fysiologinen prosessi, jonka kautta fyysinen ja psyykkinen tila palautuu kuormitusta edeltäneeseen homeostaasiin eli tasapainotilaan. “ (Tuominen 2020) Palautuminen voidaan jakaa fysiologiseen näkökulmaan, jossa elimistön ajatellaan elpyneen onnistuneesti, kun sen on stressin jälkeen palautunut perustasolleen. Psykologisesti voidaan taas ajatella palautuneen, kun työntekijä kokee kykenevänsä jatkamaan työntekoa.
Mitä tapahtuu, jos stressi jatkuu pidempään eli kroonistuu? Stressi nostaa kortisolitasoja, mikä pitkään jatkuessaan vie tilaa muilta hormoneilta, joka taas aiheuttaa epätasapainon ja erilaisia terveydellisiä haittoja. Pitkittyneen stressin seuraukset ovat kirjavat ja se vaikuttavaa ihmiseen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. “Pitkään jatkunut huono stressi voi näkyä aivosolujen vähenemisenä. Muutoksia on todettu varsinkin aivojen hippokampuksessa, jossa stressi hidastaa solujen uusiutumista. Hippokampus on muistille, tunteiden käsittelylle ja oppimiselle tärkeä rakenne. Aivojen pelkokeskusta eli mantelitumaketta stressi saattaa jopa vahvistaa.” (Aivoliito) Mitkä ovat sitten yleisimpiä stressin oireita? Pinna on kireällä, ei saa nukutuksi, levoton olo, ahdistaa, on vaikea saada iloa tekemisestään sekä päätöksenteko vaikeutuu. Vastustuskyky myös heikkenee ja sen seurauksena olemme alttiita erilaisille viruksille ja bakteereille. Vakavasta stressitilasta voi seurata masennusta ja työuupumusta (burn-out), päihteiden väärinkäyttöä tai jopa itsetuho-ajatuksia. Pitkittynyt stressi ja sen seuraukset vaikuttavat meidän itsemme ohella väistämättä myös ympäristöön, työntekoon ja ihmissuhteisiin.
Kehollemme ei tee hyvää fyysisesti eikä henkisesti käyttää voimavaroja jatkuvasti loppuun. Ihanteellisempaa on ladata kuvaannollisia akkujamme tasaisin aikavälein, jopa pitkin päivää. Kuten esimerkiksi tarvitsemme ravintoa tasaisin väliajoin päivän aikana pysyäksemme energisinä, niin samoin vireystaso päivän mittaan vaihtelee. Keho ja mieli kaipaavat vaihtelua. Ollaksemme huippukunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti on siis muistettava myös levätä ja pitää itsestä huolta. Duo stressi ja palautuminen ovat kuin leikkikaverit, jotka pyytävät askareiden jälkeen, että tehdäänkö välillä jotain muuta. Mitä sä haluaisit tehdä?
Mennäänkö uimaan?
Liikunnan ja laadukkaan ravinnon hyödyistä on paljon aineistoa stressinhallinnassa. Mielekäs liikkuminen ja kehoa tukeva ruokavalio auttavat myös nukkumaan paremmin ja laadukas uni onkin merkittävin palauttava tekijä. Tarpeina nukkuminen, liikkuminen, ravinnon saanti ja henkinen hyvinvointi ovat meille ihmisille samankaltaiset. Toteutukselle on kuitenkin jätetty paljon vaihtoehtoja tehden niiden täyttämisestä yksilöllisiä. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös liikunnasta täytyy palautua ja raskasta liikkumista kannattaa välttää 2-4 tuntia ennen nukkumaan menoa. Jos keho käy ylikierroksilla, hermostoa voi rauhoittaa muun muassa hidastempoiset palleahengitys harjoitukset tai luonnossa liikkuminen. Palautuminen ei siis välttämättä tapahdukaan passiivisuuden kautta vaan se voi olla aktiivista mielekästä tekemistä. Toiselle remontointi on kauhu ja toiselle iloa tuottava harrastus. Joku toinen taas kokee käsityöt palauttaviksi. Kysymys on siis yksilöllisestä vaihtelusta mistä kukakin pitää ja minkälainen mielekäs tekeminen lataa akkuja.
Voisimme kysyä itseltämme esimerkiksi: Mistä puuhastelusta pidän? Paljonko tarvitsen unta? Kuinka nukun parhaiten? Mitä valintoja voisin tehdä taatakseni paremmat yöunet? Millaisesta liikunnasta pidän? Voisiko siitä saada mielekkäämpää vaikka musiikin avulla? Tykkäänkö liikkua luonnossa? Yksin tai kaverin kanssa? Minkä taidon haluaisin oppia ja kehittyä siinä? Pidänkö työstäni? Kuinka siitä voisi saada vähemmän kuormittavaa? Tai miten voisin saada enemmän iloa työstäni? Kysymys listaa voi jatkaa loputtomasti ihmissuhteisiin saakka.
Tehdään kysymyksiä ja etsitään niihin vastauksia. Se on vuoropuhelua itsemme kanssa, joka johtaa parempaan itsetuntemukseen ja mielekkäisiin valintoihin. Mielekäs tekeminen tukee taas palautumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Palautuminen saa meissä aikaan aktiivisuutta työ ja vapaa-ajalla. Oppiminen on helpompaa, kun olo on virkeämpi ja elämä tuntuu mielekkäämmältä. Potkaistaan liikkeelle positiivinen oravanpyörä, joka tuo mukanaan myös hyvää ympäristöömme.
Lähteet:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498601/Mari_Vaisanen.pdf?sequence=3
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/150918/Miettunen_Lauri.pdf?sequence=1
https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/nyt-laitetaan-kroppa-ja-nuppi-kuntoon/palautuminen-tarkea-osa-elamantapamuutosta